Rajanveto:

Rájágeassin

14.8.–6.9.

Kuva: Jonne Sippola.

 

Saamelaista nykytaidetta ja aktivismia

 

Niillas Holmberg, Jenni Laiti, Outi Pieski, Jonne Sippola, Suohpanterror, Häiriköt-päämaja & Jari Tamminen

 

Teksti alempana saameksi.

 

Rajanveto

Reilu sata vuotta sitten kun itsenäinen Suomi haki paikkaansa ja tapaansa olla, tehtiin myös linjauksia, jotka vaikuttavat yhä tänäänkin saamelaisten asemaan.

1800-luvun loppupuoliskolla hahmottunut idea nykyisenkaltaisesta kansallisvaltiosta on monin tavoin mainio, mutta on se myös tuonut murhetta maailmaan. Esimerkkinä voi mainita vaikka sen, kuinka kansallisvaltion ja sen alueella elävien alkuperäiskansojen edut ja oikeudet ovat usein ristiriidassa toistensa kanssa. Tämä ristiriita on nähtävissä ympäri maailmaa, myös Suomessa.

Suomalaiset harvemmin mieltävät kolonialismin historian olevan osa Suomen historiaa, mutta tämä ajatus on harhaa. Suomen valtiota voi perustellusti kuvailla myös siirtomaaisännäksi omien rajojensa sisällä.

”Suomi repi meidät irti maastamme ja riisti oikeutemme siihen. Suomi hyväksikäytti ja raiskasi, pyyhki muistomme, historiamme”, saamelainen taiteilija-aktivisti Jenni Laiti linjaa.

”Kolonialismi toi kulttuuriassimilaation ja pakkomuutot. On kestänyt kauan saada takaisin edes osa menetetystä, ja yhä tilanne on se, että menetämme itsestämme palan palalta.”

Taide on mahdollista nähdä itseisarvoisena, taiteena taiteen takia. Taiteen voi myös nähdä työkaluna, jonka tarkoitus on muuttaa näkijänsä ja kokijansa ajatukset, ehkä jopa maailmaa. Mutta onko tuo työkalu taidetta, jos työkalua käyttää aktivisti?

2000-luvun muuttuvassa mediaympäristössä ja yhteiskunnassa aktivistit ovat löytäneet lukuisia uudenlaisia tapoja ja kanavia ajaa asiaansa. Toisinaan voi olla järkevää tehdä propagandakuvastolla leikitteleviä kuvia sosiaalisessa mediassa jaettavaksi. Toisinaan voi myös olla perusteltua järjestää mielenosoituksia siellä, missä yleisönä on vain metsän eläimet – ja valokuvaaja. Ehkä nämä taiteenmuotoiset teokset kannattaa myös tuoda galleriaan.

Kaikki tämän näyttelyn teokset putoavat jonnekin taiteen ja aktivismin ristiaallokkoon.

Näiden teosten määritteleminen puhtaasti taiteeksi tai pelkästään aktivismiksi olisi virhe. On täysin mahdollista, että ne ovat yhtä aikaa kahta eri asiaa. Teos voi olla sekä taidetta että aktivismia, eivätkä nämä himmennä toisiaan.

Tässä näyttelyssä onkin merkityksetöntä miettiä sitä, mihin lokeroon kukin teos putoaa. Paljon lokeroimista olennaisempaa on miettiä sitä, mitä teoksien tekijöillä on ollut sanottavana.

Mitä tästä näyttelystä sitten lopulta jää katsojalle käsiin? Toivottavasti ainakin ajatus siitä, että samalla kun katsomme taakse päin itsenäisen Suomen mennyttä vuosisataa, voisimme miettiä myös tulevaa vuosisataa.

On meidän vastuullamme huolehtia, että opimme tehdyistä virheistä. Oppimisprosessi alkaa siitä, että tiedostamme niiden virheiden olemassaolon.

Jari Tamminen

 

 

Rájágeassin

Badjelaš čuohte jagi dassái go iehčanas Suopma ozai báikkis ja vuogis riikan, de dahkkojuvvojedje válljemat, mat váikkuhit ain otnábeaivvege sámiid dillái.

1800-logu loahpabealde hápmašuvvan idea dálá nášunalstáhtas lea máŋgga láhkai buorre, muhto dat lea maiddái buktán morrašiid máilbmái. Ovdamearkan sáhttá máinnašit dan, mo našunalstáhtta ja dan siste ealli eamiálbmogiid ovddut ja vuoigatvuođat leat dávjá vuostálagaid. Dát vuostálasvuohta oidno birra máilmmi, maiddái Suomas.

Suopmelaččat hárve jurdilitge ahte kolonialisma livččii oassi Suoma historjjás, muhto dakkár jurdda lea boastut. Suoma stáhta sáhttá buriid ákkaiguin govvet maiddái kolonialisttalažžan rájáidis siste.

”Suopma gaikkui min luovus eatnamisttámet ja rivvii vuoigatvuođaideamet dasa. Suopma geavahii ja illástii, dat sihkui eret muittuideamet, historjjásteamet”, sápmelaš dáiddár-aktivista Jenni Laiti cealká.

”Kolonialisma buvttii kulturassimilašuvnna ja bággofárremiid. Lea bistán guhká oažžut ruovttoluotta oppa oasige das mii lea massojuvvon, ja ain lea dilli dakkár, ahte mii massit iežamet dađistaga bihtáid bihtáid mielde.”

Dáidaga sáhttá oaidnit daninassii mávssolažžan, dáiddan dáidaga dihte. Dáidaga sáhttá maiddái oaidnit bargoneavvun, man ulbmilin lea nuppástuhttit oaidni dahje vásiheaddji jurdagiid, vejolaččat vel su máilmmige. Muhto leago dat bargoneavvu, juos dan geavaha aktivista?

2000-logus ovttat láhkai nuppástuvvi mediabirrasis ja servodagas aktivisttat leat gávdnan olu ođđa dábiid ja kanálaid ovddidit áššiideaset. Muhtimin sáhttá heivet stoahkat propagándagovaiguin nu ahte dat leat juohkin láhkai sosiálamedias. Nuppe vuoro fas lea buoret lágidit miellačájáhusaid doppe, gos geahččin leat dušše meahcieallit – ja govvejeaddji. Sáhttá leat buorre maiddái buktit dáid dáiddabargguid museai.

Buot dán čájáhusa govat gártet gosa nu dáidaga ja aktivismma báruid gaskii.

Dáid dáiddabargguid meroštallan dušše dáiddan dahje dušše aktivisman livččii boastut. Lea áibbas vejolaš, ahte dat leat seammás guokte eará ášši. Dáiddaduodji sáhttá leat sihke dáidda ja aktivisma, eaige dat geahpet goabbat guoimmiska fámu.

Dán čájáhusas ii leat mearkkašupmi das, man jovkui guđege dáiddaduodji gullá. Olu deháleabbo go kategoriijaide juohkin, lea smiehttat dan, mii dahkkiin leamaš dadjamuššan.

Mii dán čájáhusas de loahpa loahpas báhcá geahčči millii? Sávvamis aŋkke jurdda das, ahte seammás go geahččat maŋos guvlui iehčanas Suoma vássán jahkečuođi, de sáhttit smiehttat maiddái boahttevaš jahkečuođi.

Min ovddasvástádus lea fuolahit, ahte oahppat dahkkon feaillain. Oahppanproseassa álgá das, go mii šaddat diđolažžan, ahte dakkár feaillat leat.

Jari Tamminen

Mennyt ohjelma

2020

2019

2018

2017

2016

2015

2014