Vuoden 2020 puolelta Sinnessä jatkuu ruotsalaisten taiteilijaveljesten Christoph ja Sebastian Müggen näyttely Leave a Mess, Not a Legacy. Taiteilijoiden isoäidin kuollessa vuonna 2014 syntyi idea teoksesta, joka käsittelee esineisiin usein liitettyä sentimentaalisuutta ja tyhjyyden tunnetta. Näyttelyssä Leave a Mess, Not a Legacy he rakentavat eri aikakausien tarinoista kuin kuolinpesän, jossa todellisuus ja fiktio lomittuvat toisiinsa. Muun materiaalin joukossa on myös esineitä perheen omasta kuolinpesästä. Piirustuksista, teksteistä, puupiirroksista, tapeteista ja readymade-esineistä rakentuu kirjava ja yltäkylläinen installaatio, joka täyttää koko gallerian.

Ihmisen siirtyessä tuonpuoleiseen jäljelle jää tyhjyyden ja surun lisäksi myös erilaisia kysymyksiä ja ongelmia. Kasvava ongelma on meistä elämän aikana kerääntynyt data: tiedostoja, tilejä, sähköposteja, chat-keskusteluja, käyttäjäprofiileita, avatareja, identiteettejä ja salasanoja. Vainajasta jää läheisten hoidettavaksi digitaalista materiaalia, johon heillä ei kenties ole pääsyä tai jota he eivät ymmärrä ja joka voi samalla olla äärimmäisen yksityistä ja arkaluontoista. Nykyisin on jopa yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet poistamaan ja lajittelemaan tietoa, joka voisi muutoin jäädä pyörimään ikuiseen digitaaliseen limboon. Verkkopeleissä pelihahmoille saatetaan järjestää hautajaisia, ja sosiaalisessa mediassa voi käyttäjätilistä tahallisesti tai tahattomasti muodostua eräänlainen digitaalinen muistolehto. Internetiin onkin syntynyt täysin uudenlainen muistelukulttuuri. Müggen veljesten installaatio käsittelee juuri tätä fyysisen ja digitaalisen välistä kohtaamista ja siitä nousevia kysymyksiä. Teoksellaan taiteilijat korostavat sitä, miten tärkeää meidän on tiedostaa tilanne ja ottaa vastuu kaikesta siitä aineistosta, jota meidän ympärillemme elämässä kiertyy.

Mügget kiinnittävät myös huomiota ilmiöön nimeltä kuolinsiivous. Jo hyvissä ajoin ennen omaa kuolemaa suoritettava siivous on nykyisin trendikästä ja suora reaktio aineellisen ja digitaalisen roinan aiheuttamiin ongelmiin. Kuolinsiivouksen tarkoitus ei ole vain helpottaa läheisten työtä oman kuoleman jälkeen, vaan se on myös aktiivista toimintaa, jonka päämääränä on kohtuullinen, vastuullinen ja määrätietoinen elämäntapa. Kuolinsiivous kannattaakin suorittaa riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta siitä saisi mahdollisimman suuren hyödyn. Yksi tärkeä osa kuolinsiivousta on, että se tapahtuu vuoropuhelussa läheisten kanssa. Tällainen kuolemaan liittyvä toiminta on kulttuurissamme ollut jo pitkään tabu, josta me mieluummin vaikenemme. Mügget kuitenkin näkevät kuolinsiivoukseen sisältyvän potentiaalin ja arvokkaat keskustelut, joita se voi synnyttää. Se voi auttaa eri sukupolvia ymmärtämään toisiaan ja luoda syvemmän tunneperustan, jonka varaan rakentaa tulevaisuutta.

Markus Åström