Maria Duncker:

Hevonen on Häst

15.11.–22.12.

 

Sinnellä on ilo kutsua Maria Duncker esittelemään yksityisnäyttelynsä Hevonen on Häst.

Kymmenvuotiaana hän viljeli porkkanoita tulevalle hevoselleen. Hän joutui kuitenkin odottamaan neljäkymmentä vuotta ennen kuin hänen unelmoimastaan hevosesta tuli totta. Viime vuosina Maria Dunckerin arki on kulunut tallilla, ja näyttelyssä Hevonen on Häst hän kiinnittää huomionsa siihen tunnelmaan ja energiaan, jota hevoset tuovat mukanaan. Viisikanavaisessa lyhyistä luupeista, suojapeitteistä ja musiikista kootussa videoinstallaatiossaan hän rakentaa galleriaan unelmankaltaisen, intiimin kokonaisuuden.

Maria Dunckerista puhuttaessa, monien ilme kirkastuu ja he alkavat puhua lämpimästi hänestä ja hänen taiteestaan. Dunckerissa on luonnollista spontaanisuutta, joka näyttää puhuttelevan meitä. Taiteilija luo kiinnostavista huomioista ja absurdeista yhdistelmistä humoristisia ja mielikuvituksellisia teoksia, jotka ovat helposti lähestyttäviä. Hän on ommellut vanhoista kaupan muovikasseista kansanpukuja, ampunut haulikolla auringon alas, animoinut puita, vihanneksia ja kiviä sekä kuvannut filmille saaristolaiskangastuksia. Jopa hänen pakettiautollaan on ollut rooli hänen monissa projekteissaan. Auto on muun muassa saanut toimia liikkuvana camera obscurana, näyttämönä orkesterille, joka on koostunut poreilevasta kiljun käymisastiasta sekä voileipäkakkuna. Kun vuonna 2010 räjäytettiin kiviä uutta Vuosaaren satamaa varten, Duncker käytti räjähdyksessä syntyneitä kiviä luoden sarjan suuria kivipeikkoja, jotka seisovat tällä hetkellä Hanasaaren voimalaitoksen luona. Oman tuotantonsa ohella Duncker on toiminut hyvin aktiivisesti erityyppisissä tanssin, musiikin ja performanssin yhteistyöhankkeissa, muun muassa tanssijoiden Anne Hiekkaranta ja Vera Nevanlinna kanssa.

Dunckerin taiteellisen työn ytimenä on koskettaa ja välittää vapauden tunnetta. Hän kiertää normeja ja sääntöjä ja ohittaa ne, työmetodin rakentuessa pitkälti intuitiolle, joustavuudelle ja nopeudelle. Prosessi on usein lyhyt ja intensiivinen. Näyttely Hevonen on Häst pidättäytyy Dunckerille tyypillisessä lo-fi-ilmaisussa lyhyine filminpätkineen ja leikkimielisine yksityiskohtineen ja rytmeineen. Tällä kertaa työprosessi on kuitenkin ollut pitkä ja tutkiskeleva. Hevosia on tärkeätä kuunnella rakentaessa niihin luottamuksellista suhdetta. Samanaikaisesti on haastavaa työskennellä materiaalilla, joka on enemmän tai vähemmän silmäys hänen yksityiseen elämäänsä ja dokumentaarinen päiväkirjakollaasi.

Luonnolla on aina ollut keskeinen sija Dunckerin taiteessa. Hän on dokumentoinut kamerallaan häntä kiehtoneita havaintoja ja ilmiöitä. Hevosten kanssa työskennellessään hänen näkökulmansa on toinen – hän on ottanut siinä itselleen aktiivisemman roolin. Duncker on työskennellyt itsensä ja eläinten välisen kommunikaation ja ystävyyden parissa luodakseen materiaalia, joka puhuttelee häntä, samanaikaisesti tehden oikeutta sille yhteydelle ja molemminpuoliselle vuorovaikutukselle, jota hän haluaa korostaa. Filmimateriaali on sekoitus lyhyitä filminpätkiä, jotka heijastetaan läpinäkyville, huoneeseen pingotetuille suojapeitteille, jotka muodostavat eräänlaisen maiseman, jossa katselija voi liikkua ja löytää kiinnostavia näkökulmia, kuvapareja ja päällekkäisyyksiä. Eri elementit eivät ole keskenään synkronisoitu vaan ne kaikki ovat vapaasti seisovia fragmentteja, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa vapaassa kaoottisessa rytmissä. Tuomo Purasen musiikki kietoo yhteen tämän sykkivän kokonaisuuden.

Markus Åström
Kuraattori

 

Otsikko Hevonen on Häst pohjautuu Harry Strengin kirjoittamaan, Söderström & Co:n 1937 julkaisemaan Suomen kielen alkeet -teoksessa julkaistuun loruun.

 

Lue täältä Hevonen on Häst taidetyöpajoista päiväkoti- ja esikouluryhmille

 

MARIA DUNCKER
Maria Duncker (s. 1963) työskentelee ja asuu Helsingissä. Hän opiskeli 1985–88 keramiikkaa Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Vuonna 1992 hän valmistui maisteriksi Kuvataideakatemian kuvanveiston sekä ajan ja tilan osastoilta Helsingissä. Hänen taidettaan on ollut esillä muun muassa Kluuvin galleriassa, Imamin keinutuoli -näyttelyssä Nykytaiteen museo Kiasmassa, Suomen valokuvataiteen museossa, Wäinö Aaltosen museossa, Amos Anderssonin museossa, WhiteBoxissa New Yorkissa, Pohjolan talossa Reykjavikissa ja Tallinnan Kumussa.

Hänen videoteoksiaan on näytetty eri festivaaleilla, esimerkiksi Oulu Music Video Festivalilla, Tampere Film Festivalilla, Savonlinnan International Nature Film Festivalilla, Kölnin International Women’s Film Festivalilla, International Film -festivaalilla Rotterdamissa sekä VideoEx Festivalilla Zürichissä. Hän oli 2008 Ars Fennica -palkintoehdokkaana. Hänen teoksiaan sisältyy seuraaviin kokoelmiin: Helsingin kaupungin taidemuseo HAM, Suomen Kansallisgalleria (Kiasma), Amos Rexin kokoelmat, Ahvenanmaan taidemuseo sekä Kuopion taidemuseo. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä Evergreen oli 2012 esillä XL-Artspacessa Helsingissä.

 

Musiikki: Tuomo Puranen
Videoissa: Linda Heiskanen, Maria Duncker sekä hevoset Viva, Rokis ja Gallu
Video jossa Gallu kuvannut: Marjo Levlin

Taiteilija kiittää: Tuomo Puranen, Linda Heiskanen, Marjo Levlin, Inga Suutari-Jääskö, Urpu Rossi, Maija Blåfield sekä Viva, Rokis ja Gallu.

 

Kuva: Stillkuva teoksesta Hevonen on Häst.

Mennyt ohjelma

2019

2018

2017

2016

2015

2014