Flis Holland

6.2.–1.3.

Holland_galleri

Flis Holland tarkastelee pakkomiellettä käydä uudelleen paikoissa, joihin todellisuudessa ei fyysisesti ole paluuta. Ja kuinka alitajuntaamme iskostuneet paikat vaikuttavat arkisessa vuorovaikutuksessamme kaupunkiympäristössä. Valokuvissa käyttämiensä pienoismallien avulla Holland vie galleriakävijät mukanaan määrättyihin paikkoihin. Mutta paluu näihin paikkoihin ja pelkästään niiden katselu ilman, että on samalla vuorovaikutuksessa niiden ympäristön kanssa, luo epämiellyttävän painajaismaisen tai aavemaisen tunteen.

Holland on tehnyt näyttelyä varten kaksi valokuvasarjaa, jotka on kiinnitetty gallerian katosta riippuviin, kattokruunuja muistuttaviin kehiin. Kehiin on asennettu joukko erillisiä katselulaatikoita. Ensimmäisessä valokuvasarjassa on kuvattu kopio Sinnen näyttelytilasta, josta tulee ikään kuin näyttelyn laajennos. Kun katselet näiden laatikoiden sisälle, oletkin taas gallerian ulkopuolella katselemassa ikkunasta sisään, ja katseesi on kiinnittynyt täsmälleen siihen kohtaan, missä seisot. Mutta tässä versiossa olet kadonnut, ja kehät ovat siirtyneet kohtaan, jossa niitä on mahdotonta käyttää, ja näin kokemus näyttelytilasta hajoaa.

Toisessa valokuvasarjassa Holland palaa tyhjän asunnon eteishalliin. William Morris -kokolattiamatto, reunoiltaan repeillyt beigenvärinen tapetti ja huurrelasinen ovi. Koti toistuu Hollandin teoksissa usein. Tavallinen koti, johon on helppo samaistua ja jossa voi levätä. Mutta Hollandin ohjaillessa kuvavirtaa jotain tapahtuu. Juuri kun alat tottua näkemääsi, mustia ruutuja ilmestyvät ja panorointi alkaa uudelleen alusta; tällä kertaa hiukan toisenlaisena. Ilmapiiri tuntuu äkkiä painostavalta, ja epämiellyttävä tunne hiipii mieleen. Olet juuttunut keskelle toisteista muistojen sarjaa. Päätät suojautua oven taakse ja kurkistelet sieltä varovasti.

Ensi näkemältä kuvat vaikuttavat leikkisiltä ja viattomilta, mutta vähitellen teoksesta työntyy esille voimakas vallan ja kurinalaisuuden tunne. Syynä eivät ole vain tilalliset siirtymät tai tapahtumat, joita ne tuntuvat dokumentoivan, vaan myös Hollandin hyvin kontrolloitu kameratyöskentely. Hänen kameransa vie katsojat poluille, jotka eivät haaraudu. Joudut kerronnan kehään, joka toistuu kaukaisen muistofragmentin tavoin epämiellyttävänä kiertoliikkeenä uudelleen ja uudelleen, pakottaen sinut todistamaan oman voimattomuutesi.

Flis Holland on kotoisin Newcastlesta ja valmistui kuvataiteen maisteriksi Leedsin yliopistosta. Vuodesta 2011 hän on asunut Helsingissä, jossa hän valmistelee Kuvataideakatemiaan väitöstutkimustaan, johon hän on saanut Koneen Säätiön apurahan.

Markus Åström

Mennyt ohjelma

2017

2016

2015

2014